Älä anna kenenkään sanoa ettet sinä pysty



Huhtikuussa tuli vuosi siitä kun aloitin opiskeluni. Matkaan on mahtunut paljon ylä sekä alamäkiä ja etenkin ajanjakso viime syksystä huhtikuun ensimmäiseen päivään olivat aika uuvuttavia.

On sanomattakin selvää, että opiskelu kahden alta kouluikäisen lapsen äitinä on ollut varsin haasteellista. On ollut hetkiä jolloin olen miettinyt, että olisin voinut tehdä tämän kaiken myös helpoimman kautta ja opiskella haluamani ammattiin jo ennen lapsia. Toisaalta taas kuitenkin koen, että olen täydellisessä opiskeluiässä juuri nyt. Olen nähnyt monta erilaista työpaikkaa ja monta erilaista ihmistä ja näiden kautta oppinut minkälaisessa työyhteisössä viihdyn, mitä työltäni haluan, miltä työn kuuluu tuntua, minkälaisten ihmisten kanssa haluan tehdä työni, minkälaisten ihmisten kanssa taas en ja mitkä asiat työssäni ovat niitä jotka motivoivat.

Asia voisi olla jopa niin, että jos olisin tehnyt hoitajan työtä jo monta vuotta, olisin mahdollisesti nyt täysin kyllästynyt ja vaihtamassa alaa. Siksi koenkin olevani juuri nyt siinä täydellisessä opiskeluiässä elämänkokemukseni ja työkokemukseni takia, vaikka kokemusta itse hoitotyöstä ei ole puoltatoista vuotta enempää.

Hoitajana koen olevani empaattinen ja rauhallinen, kuten ihan normaalissa arjessakin. Tai okei, vähän huijasin. Arjessa rauhallisuus enemmän rakoilee, koska kotona on tilaa tunteille ja töissä pitää puolestaan skarpata. Mullakin kuten varmasti jokaisella on huonot päivänsä, jolloin puree enemmän hammasta yhteen ja laskee päässään useammin kuin yleensä kymmeneen. En pelkää läheisyyttä, kosketusta tai itkemistä. Yksi tämän työn tärkein voimavara on työkaverit ja se, että elämä työn ulkopuolella on hyvää sekä musta huumori. Mitä olisikaan työpäivät ilman sitä, huumoria. Tai mitä olisi työ ilman hyvää perus elämää.

Parasta opiskelussa ja tässä työssä on ollut se, miten olen päässyt ylittämään itseni sekä muiden odotukset. Kukaan ei varsinaisesti ole sanonut odottaneen multa yhtään mitään, mutta tiedän olevan ihmisiä jotka ovat miettineet miten mahdan nyt pärjätä ja luovutanko. Myönnän, että olen itse lukuisat kerrat meinannut heittää hanskat tiskiin aikataulujen, väsymyksen, epävarmuuden ja ammattitaidottomuuden keskellä. On ollut tilanteita missä olen tuntenut itseni aivan idiootiksi enkä ole osannut yksinkertaistakaan asiaa. Vaikein etappi oli lääkelaskut, joita stressasin niin kovin, että siirsin niiden suorittamista puolella vuodella eteenpäin ja sanoin opettajalle ilman ensi yrittämää, että lopetan koko koulun. Huhtikuun ensimmäinen oli kuitenkin se päivä, jolloin läpäisin laskut kolmannella yrittämällä ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin matematiikasta edes jotain. Tunne oli aivan mahtava ja tämä valoi muhun uskomattoman määrän energiaa ja etenkin uskoa siihen, etten ole tyhmä.

On myös hienoa ollut tehdä sellaisia asioita, joita ei uskonut koskaan elämässään tekevän, saatika edes pärjäävän. Laskimoverinäytteissä onnistuminen tuntui mahtavalta, etenkin kun olen piikkikammoinen. Pelkään myös kuolemaa ja ahdistun ajatuksesta mitä sen jälkeen tapahtuu, joten vainajan laitto on tuonut omille peloilleni helpotusta.

Olen saanut palautetta herkkyydestäni, siitä miten mielenkiinnonkohteeni tulevaisuuden opiskelujen suhteen vaihtelevat päivästä toiseen, tunnollisuudestani, kilttiydestäni ja mistä vielä. On ollut ihanaa miten tämä työ on avannut juuri niitä ovia eri sote-alan töille. Olen huomannut olevani kiinnostunut niin monesta asiasta samaa aikaa, eikä mulla ole koskaan ennen ollut tällaista tunnetta työn tai opiskelujen suhteen. Miksi en siis saisi olla kiinnostunut tänään hammashoitajan työstä ja huomenna terveydenhoitajan? Olisi kamalaa, jos en olisi kiinnostunut mistään, en haluaisi kehittää itseäni yhtään ja aina ottaisi päähän lähteä töihin. Tyytyisi siihen, että kaikki on kuitenkin ihan paskaa.

Älkää koskaan antako kenenkään sanoa, ettei susta ole siihen mistä haaveilet tai unelmoit. Sillä tämä on sun elämä, sun valinnat, sun tunteet ja sun tulevaisuus. Ei kenenkään muun.

Muista uskoa itseesi.

Ihanaa lauantaita, just sulle.

Kuvan kortti saatu: @ainoawashere

Kommentit

Suositut tekstit