Someähky, miksi se on niin hyvä juttu?



Olen yksi niistä, jotka selaavat puhelintaan melkein tauotta. Ruoanlaiton yhteydessä, vessassa, kotitöiden lomassa, autoa ajaessa ja viimeisenä myöhään illalla sängyssä kun pitäisi olla jo nukkumassa. Puhelin on siis vahvasti läsnä ihan jokapäiväisessä arjessa. Se hallitsee monia tilanteita, jopa pelastaa monilta tilanteilta, viihdyttää, koukuttaa, toimii yhteydenpitovälineenä ja jakaa tietoa.

Itse käytän puhelinta eniten wa - viestien lähettämiseen, sähköpostien lukemiseen ja instagramin selaamiseen. Näistä kolmesta se kaikista suurin ajansyöjä on tietenkin tuo viimeinen mainitsemani, instagram. En väitä, että kyseinen sovellus olisi suoraan huono juttu, sillä olen itse saanut monia uusia tuttavuuksia joiden kanssa viestittelen lähes päivittäin, jaamme samanlaisia ajatuksia ja olemme toistemme vertaistukena. Vaikka nämä ihmiset ovatkin mulle ns. tuntemattomia enkä ole läheskään kaikkia koskaan edes nähnyt livenä, eivät he silti tunnu vierailta. Ja sepäs vasta kummalliselta tuntuukin! Olla jonkun kanssa jota ei ole koskaan nähnyt läheinen ja jakaa hänelle palan omasta elämästään.

Olen saanut elämääni myös paljon sellaista, mitä tuskin olisin voinut saada ilman sosiaalista mediaa. Siinä missä se toimii yhteydenpitovälineenä, toimii se myös tiedon jakajana ja niiden uusien tuttavuuksien lisäksi olen saanut vinkkejä mm. opiskeluihin ja siihen mitä haluaisin vielä tulevaisuudessa mahdollisesti opiskella. Eikä pidä unohtaa, että olen päässyt osaksi blogiyhteisöä mikä on pienen ja hitaasti päivittyvän blogini mittapuulla todella iso saavutus. Olen kirjoittanut kaikenlaisia blogeja jo niin uskomattoman kauan, lopettanut ja aloittanut uudestaan, sahannut ristiin rastiin sinne ja tänne, että on suorastaan ihme miten edelleen jaksan tätä tehdä.

Instagram on stooreineen tuonut paljon uusia ulottuvuuksia kirjoittamisen rinnalle, että jo pelkästään stoorien tekeminen riittäisi. Siinä missä työkseen blogia tai sosiaalista mediaa tekevät ihmiset täyttävät puhelimensa muistit pienistä arkisista videoista, tekevät sitä myös ne, jotka eivät sitä työkseen tee. Kuten minä. Stoorit ovat koukuttavia ja lähestulkoon kaikkien saatavilla. Voit luoda omasta itsestäsi juuri sellaisen kuvan sosiaaliseen mediaan kuin haluat ja tehdä sellaista sisältöä mikä itseäsi kiinnostaa. Se on nopeaa, helppoa ja sanoinko jo koukuttavaa?

Siinä vaiheessa kun sen huomaa liikaa koukuttavan on hyvä lopettaa. Pitää pieni tauko. Itse olen nimenomaan stoorien suurkuluttaja ja rakastan niiden tekemistä! Stoorini ovat kaunistelemattomia pätkiä arjestani juuri sellaisenaan - pieruverkkareineen, meikittömänä, tukka sekaisin ilman mitään tärkeää kantaaottavaa asiaa. Katson myös paljon muiden stooreja ja oikein odotan, koska joku mielenkiintoinen persoona tekee uuden. Olen koko ajan puhelin kourassa, jo ajattelemassa seuraavaa pientä arkista videopätkää.

Ja nyt olen täydellisessä someähkyssä. Ollut jo kolme viikkoa, eikä loppua ähkylle ole näköpiirissä. En ole kokenut minkäänlaista tarvetta kuvata arkeamme, ajatuksiani ja meikitöntä naamaani niissä pieruverkkareissa. Olen katsonut myös vähän muiden stooreja, valikoinut vain ne joista tulen oikeasti hyvälle tuulelle. Voin laittaa kuvan omalle tililleni pienen tekstin kera, mutten jaksa puhua, kuvata ja olla sillä tavalla sosiaalisesti läsnä. Olen siivonnut seurattujen listaa ja poistanut sieltä nyt jo yli 300 tiliä, joista en koe saavani yhtään mitään. Ei mun tarvitse tietää mitä Leonardo Dicaprio tekee, vaikka hänestä näyttelijänä pidänkin.

On vain hyvä juttu kun pystyy myöntämään itselleen, ettei ole ollut läsnä omille lapsilleen yhtään, koska kuvaa videoita tuntemattomille, melkein sadalle ihmiselle jotka videoitani katsovat. Kun tämä ajatus pamahti tajuntaani oli ahdistuksen määrä suunnaton. Mikään ei voi olla tärkeämpää kuin aito läsnäolo omille lapsilleen. Tai ylipäätään läsnäolo ihan kenelle tahansa.

Olen huomannut näiden viikkojen aikana olevani paremmalla tuulella, en ole läheskään niin räjähdysaltis tai hermostunut ja saan enemmän arjessa aikaiseksi. On todella pelottava ajatus, miten paljon sosiaalinen media koukuttaa, kietoo paulohinsa ja voi muuttaa jopa persoonallisuutta.

Riippuvuutta se on tämäkin.

Mutta, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Enkä ole ikinä uskonut ehdottomuuksiin, mitä tulee sitten ruokavalioon, hyvinvointiin tai elämään ylipäätään. Ajattelen, että kultainen keskitie asiassa kuin asiassa on se, joka vaikuttaa yleisesti omaan hyvinvointiini positiivisesti. Siksi en nyt tee ristiä rinnuksilleni ja sano, ettenkö koskaan enää. Mutta, juuri nyt tällä hetkellä, näinä viikkoina on ollut todella hyvä olla.

Vapautunut, jollain tavalla jopa kevyt ja helpottunutkin jopa.



Kommentit

Suositut tekstit