Maitokahvimedia

Tässä se toinen syy blogihiljaisuuteen, nimittäin blogini liittyminen osaksi Maitokahvimediaa! Mitään sen suurempia muutoksia tämä ei blogiini tuo, paitsi että blogini löytyy tämän osoitteen lisäksi myös Maitokahvimedian sivuilta sekä heidän somekanavista. Maitokahvimedian periaatteena on olla lähellä teitä lukijoita ja olla osa erilaisia ilmiöitä, joita tapahtuu meidän ympärillämme. Kaikenlisäksi se vielä pyrkii tekemään hyvää #meiltäsinulle toiminnan kautta.

Ja nyt kun olen virallisesti osa Maitokahvimediaa ajattelin, että olisi hyvä hieman kertoa itsestäni. Osa teistä lukijoista on varmasti matkassani jo kauemmin olleita, mutta tämän ihanan uutisen myötä voi blogiini löytää jokunen uusikin lukija.

Siksi kerron juuri teille hieman itsestäni.


Olen siis Jenna, kolmekymppinen ja asumme perheeni kanssa täällä Turun seudulla. Perheestäni sen verran, että siihen kuuluvat mieheni lisäksi myös kaksi ihastuttavaa ( ja toisinaan myös aika raivostuttavaa ) lasta - kohta viisi vuotias poika ja kesällä kolme vuotta täyttänyt tyttö. Sekä luonnollisesti myös minä ja suursnautseri vanhuksemme Bruno. Olen vetänyt rajan omiin lapsiini, enkä sen kummemmin heistä kirjoita. Sen sijaan avaan kyllä ajatuksia äitiydestä ylipäätään ja pohdin syntyjä syviä.

Asumme tällä hetkellä meidän tarpeisiin aivan liian pienessä rivitalokolmiossa, mutta onneksi  tulevaisuudessa ympäriltämme tulee löytymään enemmän neliöitä, sillä olemme rakentamassa meille omakotitaloa. Projekti on vielä täysin lähtökuopissa ja sen etenemisestä tulen jakamaan fiiliksiä myös tänne blogin puolelle.

Rakastan hyviä kirjoja sekä juoksemista ja kiireisessä arjessa näille molemmille löytyy harmittavan vähän aikaa. Pidän etenkin jännittävistä dekkareista, psykologisista trillereistä sekä fantasiasta ja hyviä kirjavinkkejä tulen jakamaan myös teidän kanssanne Keskiviikon kirjavinkki - postauksissa. Tosin vaihtelevalla menestyksellä, sillä en ole vielä keksinyt miten taion vuorokauteeni lisää tunteja. Hyviä ja koukuttavia kirjavinkkejä saatte toki kertoa myös minulle, otan niitä mielelläni vastaan!

Uskon elämässä siihen, että liiasta negatiivisuudesta pitää päästä eroon ja pyrkiä positiivisuuteen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Olen myös itse joskus ollut se negatiivisuuden perikuva, sellainen perussuomalainen synkistelijä ja pessimisti. Antanut muiden vaikuttaa mielialoihini ja tehnyt miten muut ovat halunneet mun tekevän. Olen kriiseillyt ja etsinyt itseäni oikein huutamalla.

Onneksi sisälläni on kuitenkin myös sitä suomalaista sisua ja sen takia en ole koskaan luovuttanut, vaan jaksanut valaa itseeni uskoa, tarmokkuutta ja luottanut aina siihen, että elämä kyllä kantaa. Pitää vain katsoa asioita hieman erilaisten linssien läpi ja nähdä asioissa hyvää.

Uskon myös siihen, että asiat tapahtuvat tietyistä syistä ja siihen, ettei koskaan pidä antaa periksi. Oman sinnikkyyteni ansiosta olen tutustunut hienoihin ihmisiin, se on avannut uusia ovia ja lopulta kuljettanut sellaisiin paikkoihin, etten olisi vielä vuosi sitten voinut edes kuvitella.

Asiat kyllä tapahtuvat kun aika on sopivan kypsä.

Blogissani yritän keskittyä hyviin asioihin, tietenkään unohtamatta elämän realiteetteja. Joskus saa harmittaa ja sekin saa näkyä täällä. Haluan luoda teille lukijoille kotikutoisen arjen pakopaikan, mistä saatte vinkkejä aina hyvistä kirjoista juoksulenkkareihin. Mistä tiedätte, että löydätte kahden pienen lapsen äidin yömyöhään työpäivän jälkeen pieruverkkareissa kirjoittamassa teille jotakin lohdullista ja vähän hömppääkin.

Sellaista, joka valaa uskoa huomiseen.

Toivon, että pysytte matkassa mukana ja kommenttiboxi käy kuumana. Sana on vapaa ja mielipiteensä saa aina sanoa, ketään kuitenkaan loukkaamatta. Muistetaan, että ollaan ihmisiä.

<3

Pssst. Yritin valita jonkinlaisia kuvia tekstin rinnalle, mutten löytänyt mitään fiksua. Kunnes patikointikuvia katsoessani tajusin näiden kolmen kuvan kiteyttävän aika hyvin elämääni. Elämääni mihin sisältyy paljon kahvia, toisinaan syviä ja tummia vesiä jotka armottomuudestaan huolimatta monesti opettavat elämästä jotain hyvääkin. Sitten on niitä seesteisiäkin hetkiä, kun kaikki tuntuvat menevän niin kuin pitääkin, suoralla ja kuivalla pitkospuulla. Ne hetket tuntuvat turvallisilta, vakailta ja antavat paljon hyvää energiaa.


Kommentit

  1. Minusta sair uuden lukijan! Vaikutat monessa asiassa samanlaiselta ihmiseltä kuin minä. Lapsetkin melkein saman ikäisiä, ainakin esikoiset :)

    Ihania hetkiä Maitokahvimedian porukoissa! :)

    VastaaPoista
  2. Voi ihana Henna, kiva kuulla! Mikä sen parempaa kun saada vertaistukea ja jakaa ajatukset samanlaisten ja henkisten ihmisten kanssa. :)

    Kiitos ja kiva, että jäät seurailemaan! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit