Pois kaupungista





Nyt kun mies on työpäivien jälkeen paljon tontilla ( joka päivä ja viikonloput siihen vielä päälle ) ollaan lasten kanssa oltu paljon liikkeellä kolmistaan. Kun tämä taloprojekti alkoi päätin, ettei aiota homehtua lasten kanssa vain kotiin neljän seinän sisälle ja tuttuun kotipihaan, vaan on pakko saada ainakin viikonloppuihin jotain extraa. Jotain, että tuntuu viikonlopulta. Ja jotain sellaista, etten minä tuijota kelloa koska mies tulee tontilta kotiin. Koko projektia on takana vasta kokonainen viikko ja jos nyt otan itselleni tämän asenteen ( kuten olen vähän jo ottanut... ) saan keksiä tekemistä todella pitkälle ajanjaksolle. Voi olla, että ideat loppuvat kesken ja ennen pitkää myös omat energiavarastot. Arkipäiviin en ole edes yrittänyt mahduttaa mitään erikoista, sillä arjen ollessa jo nyt tarpeeksi hektistä ei olisi mitään järkeä kasvattaa taakkaansa enempää.

Mutta, ainakin toistaiseksi haluan pyhittää kaiken tekemisen viikonlopuille. Jo ihan siitäkin syystä, että lokuussa uuden työni alkeassa koittaa meidän perheessä vielä toistamiseen uudenlainen arki. Lyhyen ajanjakson sisällä tapahtuu paljon suuria muutoksia ja jännityksellä odotan minkälaisen vastaanoton se saa etenkin lapsilta, taloprojektilta ja ylipäätään parisuhteelta.

Vaikka rakastankin sitä, että ympärillä on elämää, rakastan myös sitä kun saa olla tekemättä yhtään mitään. Kotona se harvemmin onnistuu, koska tartun helposti kotitöihin ja siksi paras paikka tekemättömyydelle on luonto. Tässä meidän lähelläkin riittää metsää, mutta usein sellaiselle tekemättömyydelle kaipaan suurempaa tilaa. Luonnossa talsiessa tulee helposti kuin huomaamatta tehtyä ajatustyötä koko ajan, mutta silti kuitenkaan ei varsinaisesti tee mitään. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Ja musta tällainen on niin kovin ihanaa.

Koko viime viikon ollessa todella tahmea, halusin lähteä lasten kanssa ( mukaan tuli lopulta myös pikkusiskoni sekä äitini ) Teijon kansallispuistoon. Täältä Salosta ajaa sinne vajaassa puolessa tunnissa ja se on juuri sopivan matkan päässä lapsia ajatellen. Pakkasimme mukaan eväitä makkarasta lettuihin ja letuista vaahtokarkkeihin. Kuljettiin pitkin pitkospuita, ihmeteltiin sudenkorentoja ja etsittiin kiviä. Yhteensä kilometrejä kertyi yli viisi ja jokainen lapsista jaksoi kävellä sen ilman valituksen sanaa, vaikka maasto oli suht vaikeakin pienille jaloille. Mulla on ihan uskomattoman reippaita lapsia, vaikka toisinaan tuntuukin siltä, ettei täällä kotona ole minkäänlaista merkkiä reippaudesta. Tai halukkuudesta tehdä ylipäätään mitään mitä pyydetään. Yht`äkkiä keskellä metsää lapsista kuoriutui ihmeellisiä selviytyjiä ja kaikki ylimääräinen energia purkautui.

Ja mä sain taas roppakaupalla uutta virtaa uuteen viikkoon. Viikkoon joka pitää sisällään miehen pitkiä päiviä töissä ja tontilla, entisen naapurimme viiskymppiset ( joihin menen loihtimaan koskenlaskijan lohisoppaa, namm. ) mun kolmekymppiset joita juhlistan sunnuntaina vain läheisten kanssa kahvitellen, rauhallisesti.

Ja sitä perus arkea, minä ja lapset.

Energiaa uuteen viikkoonne, puss!

Psst. Suosittelen lämpimästi, että teette päiväreissun Teijolle ja ihanaan Mathildedaliin. Sieltä löytyy mm. Kyläravintola Terho ( itsepaahdettua kahvia ) Mathildedalin Kyläpanimo ( omaa olutta ) Ruukin Kehräämö ja Puoti ( pehmeitä alpakkaneuleita ja kaikkea muuta ihanaa ) Kahvila Kyläkonttori ja Puoti ( tarjolla kaikenlaista makeista suolaisiin herkkuihin ja pienestä puodista löydät muiden lähituottajien tuotteita ) sekä Huldan Puoti ( kaikenlaista ihanaa antiikkia ja vanhaa tavaraa )

Kommentit

Suositut tekstit